Voisin kirjoittaa siitä, miltä minusta tuntuu, mutten jaksa. Olen aivan liian ärtyisä ja apea. Mutta onneksi mielessä liikkuu myös paljon muuta. Kuinka ihanaa oli, että ystävät olivat kylässä. Kuinka suloisia pienet lapset voivat olla. Ja teinitkin, silloin, kun ne istuvat vaikka kahvilla tai kotisohvilla ja ovat irti ulkomaailman paineista ja kuorista. Olen kiitollinen paljosta. Ikävöin ihmisiä, jotka asuvat kaukana.Voisin jakaa muistilistan, jonka löysin ostoskoristani eilen kaupassa. Ostin luomujugurttia, luomumaitoa, reilua luomukaakaota, luomukiivejä, gluteenittomia täysjyväkaurajauhoja ja täysjyväruispaloja leipurilta, joka on aina torstaisin paikalla. Niin, ja levyn luomusuklaata. Tänään on tarkoitus leipoa vauvaperheeseen tuliaisia. Jägermeister-lapussa puolestaan luki: muusipottuja, nakkeja, maidot, pullavaa, Dallaspitko?, kinkkua.
Senkin jaan, että eilen näin, että Kalasataman sillan maisemista on jäät lähteneet. Ja haalariasuisia liikkuu paljon, vappujuhlatko jo alkaneet. Minä olen iloinen, että minullakin oli haalarivappuni liilassa asussa, vaikka taisinkin saada kylliksi moista kerrasta, parista.
IhQa ei käytä kuulemma enää kukaan. Paitsi teinien äidit, jotka aina liaan hitaasti ehtivät junaan. Minä olen niin asemalla nyt. Voisin hautautua peittojen alle ja todeta hiljaa kysyjille, että äiti on tosi väsynyt.
Sen sijaan aion laittaa musiikkia soimaan. Ja istua sohvaan pyykkejä lajittelemaan. Jos hyvin käy, innostun ompelemaan. Ja ennen iltapäivän kyläreissua kakkukin on toivottavasti valmiina.
Kaikesta huolimatta ja juuri siksi: HYVÄÄ viikonloppua.
5 kommenttia:
Hei asemakaveri! Luulin olevani vielä ihan junassa mukana, mutta eilen meidän pian 12 v tiputti kyllä äitinsä asemalle niin että tömähti. Oi että tätä elämän vauhtia...niistä haalarivapuista taitaa tosiaankin olla aikaa :) Hyvää ja voimaannuttavaa viikonloppua!
Tiedätkö, kirjoituksesi pysäyttävät minut joka kerta miettimään. Hyvällä tavalla. Blogisi on ihana, piristävä, seisauttava. Sitä tarvitaan.
mukavaa viikonloppua!
Hlyvää viikonloppua sinnekin!
Tuo on ihme juttu, kuinka nopeasti nuorten kieli muuttuu. Sitä tippuu väkisinkin kelkasta, ei yhtään IhQua.
Sinun ostoslistasi oli herkullinen, toisen hauska. Sellainen suomalainen pakina.
Elette, Hei kaveri. Minä olen tippunut nuorisovauhdista jo kauan sitten. Huomaan sen monesta, kuten tekniikasta... Älypuhelimen jatkuva näprääminen ei vaan tunnu yhtään kiehtovalta. Ja ihQua en ehtinyt kertaakaan käyttää, mutta oli hauskaa, kun yksi kylässä ollut teini sai viestin äidiltään, jossa äitinsä käytti ihQua ja teini oli ihan että VOI EI, ei kukaan enää sano noin, äiti!!! :)
Sade, kiitos kommentistasi. En, en todellakaan tiennyt, joten kiitos kauniista sanoistasi. Yritän painaa ne tarkasti mieleeni. Voimaksi.
Johanna, nyt toivotan sinulle jo hyvää uutta viikkoa, kun ollaan jo maanantaissa. Muille toki kans:)
Kirjailijatar, yritän tulla sellaiseksi rauhallisesti vanhenevaksi. Joka ei panikoidu kelkasta putoamisesta. Yritän. Olla sellainen aikuinen, joka elää omaa ikäänsä muistaen ilolla menneen, kestäen tulevan, mutta kuitenkaan ei koko ajan näytä tyytymättömältä nykytilaan tai haikaile sinne menneeseen oloon... Nuoruus oli mahtavaa. Mutta sen elää kukin vain kerran. Ja sitten tajuaa, että moni asia ei vaan muutu! Se on kroppa mikä vanhenee, mutta sisällä sykkii jotain ihan samaa ja persoonallista, ja kullakin omaansa... Ja toki putoaa ihQuista sun muista, mutta toisaalta on jotain muuta.
Tänään löysin purolla roskia kerätessäni kahden rytistetyn energiajuomatölkin vierestä koulukirjasta repäistyn lapun: "Ostan sulle subin, jos unohdat sen kirjajutun." Voisin alkaa keräillä muistilappuja, jos ne kerran usein ovat näin taidetta. Voin niin kuvitella monia versioita lapun taa. Ja kuinka sen on joku vaikka tunnilla saanut eteensä. Luokassa kiertäneet laput oli oma juttunsa, joskus.
Tuntuu kevät, kiva, että olette mukana.
Lähetä kommentti