Sellainen puhdas alku, täynnä mahdollisuuksia. Ei tyhjän päälle ilmaantuva, vaan tukevasti kiinni kaikessa eletyssä ja koetussa. Huomisella on täydet mahdollisuudet olla hyvällä tavalla ihan erilainen, kuin tämä tämänhetkinen.
Se on raskastakin. Kun kolmenasatanakuutenakymmenenä päivänä vuodessa mielessä häivähtää, että ehkä huomenna olenkin reippaampi, taitavampi, kauniimpi, viisaampi, jaksavampi, aikaansaavampi. Olen yhä minä, mutta muutun ehkä ihan toiseksi - paremmaksi.
Niin kauan, kuin en osaa iloita tästä mitä olen, mitä minulla on, en voi nauttia niin täydesti, kuin voisin, jos osaisin olla armollisempi itselleni ja tyytyä siihen, mitä olen jo saanut, aikaiseksi ja lahjaksi.
Tänään taas mietin, miten on mahdollista, etten saa siivotuksi. Minulla on aikaa aivan liikaa vuorokausissani, kiireitä en voi syyttää, jollen sitten laske joutenoloa askareeksi. Ehtisin varsin hyvin yhtä ja toista, jos vain laittaisin toimeksi.
Mutten saa laitetuksi.
Keitän vielä yhden kupin teetä. Nappaan vielä kerran kuopuksen syliin. Köllötämme taas hetken vieretyksin jutustelemassa. Selaamme tovin ensin kirjoja. Istutamme nukkektalon eteen herneenversoja, sillä sinne tarvitaan kuulemma ruohoa... Ja sitten huomaan taas ajattelevani, että voisinhan minä huomennakin imuroida. EI, kuka pelastaisi minut tältä laiskuudelta. Se menee niin, että miksi siirtää huomiselle, se minkä voit tehdä tänään. Mieleni kääntää kerta toisensa jälkeen salakavalasti viisauden niin päin, että miksi tehdä tänään se, minkä voi siirtää huomiselle. Voi mies parkaa mitä menikään lupaamaan, kun lähti puolisoksi tällaiselle.
Luin hiljattain jonkun neuvon, että tahdonvoimaa voi kehittää. Että päivisin pitää tehdä usemapia epämukavia asioita. Tiskaus ei ole pahimmasta päästä, mutta tiedän, että onnistuisin luistamaan siitäkin, jollen hitusen verran pakota. Kuopus tahtoo roikkua renkaissa, siispä raivaan ja siivoan eteisen, missä on koukut katossa. Nyt kiikkuminen ei ole niin vaarallista, kun sille on tila. Keittiön tasolla on murusia ja muuta sotkua, järjestelen sitä sitten ja laitan poijille ruokia. Mutta kyllä minä eilen, silloin kun tämä päviä oli huominen, suunnittelin paljon suurempia.
Mitä minä sitten ajattelen tulevasta niinä viitenä, tai karkausvuoden kuutena päivänä, jolloin en odota huomisen tuovan muutosta? Niinä tilanne on hyvä. Ne ovat ehkä niitä päiviä, jolloin saan vaikka joukon tekemättömiä hommia tehdyksi. Tai sitten olen tyytyväinen ja onnellinen osaani, kutsun laiskuutta hetkessä elämisen taidoksi, hyväksyn tapani olla ja elää osaksi persoonaani.
En tiedä oliko tämä päivä kumpi. Ainakaan en sanoisi tätä huonoksi. Kömmin peiton alle yöunille monta kiitosta mielessäni.
3 kommenttia:
Sinun lapsesi muistavat omasta lapsuudestaan sen, että äidillä oli aikaa pitää sylissä, pelata ja lukea tai mitä ikinä. Eivät he muistele sotkuista kotia. Ja se on oikeasti kaikista tärkeintä, yhdessä olo :)
Kiitos, toivotaan.
Saattavat he muistaa myös sen, että äiti suuttui tai oli pahalla päällä. Koska oltiin myöhässä, tai koska koti oli sekainen jne.
Mietin aamulla, että huomiselle kannattaa kylläkin siirtää vain niitä asioita, joita voi tehdä vielä silloinkin. Kuten imuiroinnin. Kun taas lapset ovat huomenna taas yhden päivän vanhempia. Ja huomisista koostuu heidän pikkulapsiaika. En kadu sitä, etten käynyt enemmän jumpassa, tai koti ei ollut upea, kun he olivat vauvoja. Muistan lämmöllä aikaa, jolloin imettelin siellä täällä pyykkikasojen katveessa verkkareissa. Olin ehkä väsynyt, mutta poskettoman onnellinen.
itsekin ajattelee edes energisesti, niitä tulevia hommia ja ikään kuin ajattelee että huomenna ehtii sitten paremmin kuin tänään, vaikkakin sekin päivä yhtä juokseva.
joo, sentään lapseni eivät ole koskaan moittineet minua sotkuisuudesta(mulla on tosi siisti mies) . lapset eivät kiinnitä huomiota siihen, mihin aikuiset turhaan.
mulla sekin samaa, että muistelen liikaa niitä hyviä menneitä, niitä mitä tässä ja näissä hetkissä ei ole, enkä haluaisi koska tekee kipeää, eipä sillä, onhan hyvää tässäkin, niin hyvää että kauas tulevaisuuteen en halua katsoa, huomiseen uskallan.
P
Lähetä kommentti