lauantai 5. maaliskuuta 2011

Tervehdys



Meillä on sairastettu viitisen viikkoa. Ehkä pisin putki ikinä. Vesirokot, vatsataudit ja nyt yskää. Mietityttää, mikä pienten murujen immuunivasteessa mättää. Saisi jo riittää.

Olen katsonut dokumentin ruuassa piilevistä myrkyistä. Laitan samaan kastiin vaikkapa parin vuoden takaisen Monsanto-dokumentin kanssa. Tai sen hiljattain tulleen, jossa puhuttiin myrkkyjäämistä vaatteissa. Katsomisen jälkeen mikään ei ole kuten joskus on saattanut ajatella. Vaikkei dokumentissa sinäänsä ole mitään uutta... "Terveys lautasella" on katsottavissa ylen Areenasta vielä kuun lopulle saakka. Suosittelen, ja pyydänkin, että teette niin. Tai jos dokumentille ei nyt ole aikaa tai mahdollisuutta, voipi lukea vaikka tämän Taloussanomien artikkelin. Siinä minua kyllä nyppii markkinavoimien tyyli syyttää kuluttajaa tyhmistä valinnoista. Auktoriteetin soisi olevan se viisas, esikuva, hyvään pyrkivä ja muitakin siihen usuttava...

Dokumentin jälkeisiin hetkiin toivotan hyvää seuraa tai jotakin mieluisaa puuhaa. Sillä tuppaavat masentamaan tällaiset. Mutta periksi ei anneta. Elämä on lahja ja siitä on tarkoitus nauttia. On myös hyvää ja kaunista.

Annan pojilleni suukkoja ja toivotan teille oikein hyvää viikonlopun jatkoa.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi, meillä 90-luvulla pahin putki oli 8 viikkoa. Laitoin sen oikein ylös, ettei aika kultaisia voimia. Nyt lapset maailmalla ja aikaa on vaikka mihin.:) t.Inkeri

SARI kirjoitti...

Minä yritän tehdä ainakin sen, että valmistan ruuan mahdollisimman "alusta" eli ostan tosi harvoin valmisruokaa. Sitähän ei sitten voi tietää mitä niissä hedelmissä ja vihanneksissa on. Luomuruokaa en silti osta koskaan, mielestäni se on rikkaiden etuoikeus. Ja merkki siitä, että kaikilla ei ole valinnanvapautta suhteessa siihen mitä ostaa, kyllä se varallisuuskysymys on myös.
Täällä Ranskassa voi sentään ostaa lihaa ja kanaa ilman marinadeja joka kaupasta - Suomessa sekin näyttää olevan jo hankalampaa.

Hyvää ja kaunista viikonloppua sinullekin, silti :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, kun sanoit tuon, että auktoriteetin ajattelisi olevan... mietin pitkään, mikä minua siinä artikkelissa ärsytti. Mutta silti sai minut miettimään ja silloin lienee palvellut.

Huomaan, että omissa kulutustottumuksissani ruuassa tietty terveellisyys/ ympäristöystävällisyys olisi helpointa saavuttaa ja luulenkin, että tämän vähähiilihydraattisen ruokavalion tärkein anti on ollut paluu perusraaka-aineisiin. Aiemmin eineksiä on kulunut enemmän kuin paljon, liikaa - äklöttävän liikaa. Ehkäpä siinä on osaksi syy hyvään oloon, minkä ruokavalion myötä olen saavuttanut...

maarit

Joola kirjoitti...

Inkeri: Tiedän, että viisiviikkoisemme on vielä lyhyt aika. Ja ollaan suht harmittomien tautien parissa. Työnantajalle vaan tämäkin tuntuu kai vuodelta. Oli ihanaa kotivuosina, kun ei tarvinnut miettiä, kumpi jää kotiin ja joko voi viedä tarhaan...

Sari: Kivaa kuulla sinusta! Olet usein ajatuksissani. Myös se, että ajattelen, ettei Sarikaan vielä tästä hätääntyisi ja lääkäriin kiiruhtaisi. Saunaa ja "tervaa" ensin tai sen sellaista lepoa... Olen muualtakin ymmärtänyt, että suomalaisille on tehty erityisen vaikeaksi nykyään lisäaineiden ja värien välttely, kun niitä tunnutaan lisäävän mihin tahansa ja aineettomat on kalliimpia... Järjenvastaista...
Luomun hinnoista. Eilen katsoin taas yhtä keskusteluohjelmaa terveellisestä syömisestä. Siinä nuoret miehet pamautti, että kyllä rahaa puhtaampiin valintoihin vapautuu, kun jättää esimerkiksi auton ostamatta. HÄ. Olin mönkiä ruudun taa jatkokysymyksille, että niinkö he ajattelevat, että joka perheessä on auto, ja siksi ei ole luomuun varaa jne... Jossain tuotteissa, meillä suomessa esim kananmunat ja maito, luomuhinnat on ihan kohtuullisia. Tai siis normaalit vastaavat on niin alihintaisia, että esim. munista maksan mielelläni luomun hinnan, kun miettii mistä kuitenkin on kysymys. Mutta monen muun tuotteen kohdalla hinta kohoaa luomumerkin myötä tavoittamattoman korkealle.

Maarit: Jep, minusta on suoranaista vastuunpakoilua valmistajilta syyttää kuluttajaa vääristä valinnoista. Jos tarjolla olisi vain puhdasta reilua ruokaa, sitähän me kärryyn nostaisimme - kärjistetysti.
Kiitos muuten artikkelivinkistä:).

minja kirjoitti...

Voi harmitus teidän sairasteluja, toivottavsti on jo ohi, eikä tule takaisin!

Minä katsoin myös dokkarin ja olen seurannut keskustelua. Ja kyllä se taas muistutti lukemaan pakkausselosteita entistä enemmän, vaikka hyvin tietoinen kaikesta olenkin.
Meillä ehkä eniten lisäaineita kulkeutuu makeisten ja leivän kautta. Minä en kyllä ostaisi kuin leipomonleipää, luomu ruisleipää tai Salosen ruisleipää, mutta miehelle joudun aina motkottamaan leipävalinnoista. Olisipa ihana vaan ehtiä ja viitsiä leipomaan kaikki leipänsä itse.
Eineksiä ei juurikaan osteta nykyään ja minusta kaupassa on helppoa kun on lista ja ostaa suurinpiirtein aina samoja tuotteita.
Olen kyllä huomannut että meidän ostokset on aina ihan erinäköisiä kun muiden...Se on surullista.

Ihania tirppoja!!