tag:blogger.com,1999:blog-5268984598242952837.post6575816961550895198..comments2023-05-04T18:00:57.954+03:00Comments on PIENI PALA TALLESSA: Viikon viimeinen, sunnuntaiUnknownnoreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-5268984598242952837.post-7461564063928574542014-10-20T00:11:57.482+03:002014-10-20T00:11:57.482+03:00Aina ei jaksa juosta kentällä... pitää saada istua...Aina ei jaksa juosta kentällä... pitää saada istua penkillä. Väsymyksensä tunnistaminen (on se sitten fyysistä/henkistä tai niiden summaa) on ainakin minun ollut välillä vaikea tunnistaa. Elämästä on kadonneet värit ja kahvista tuoksu. Kunnes.... eräänä päivänä tajusin olevani vain väsynyt. En toivoton, mutta lopen uupunut. Olen yrittänyt antaa itselleni armon olla paikallaan. Väsymys ei ole paha tunne, jos sitä kuuntelee ja toimii itseään kohtaan armollisesti. "Luovuttaa" ja lepää. <br />Levollista lokakuuta, harmaa on toivon väri, huomasin, kun elämästä puuttui ne kirkkaimmat ja osasin ne silti muistaa. Kohta jo kahvikin tuoksuu, elämältä :)<br /><br />MinttuAnonymousnoreply@blogger.com