Keväthän siellä on, ulkona. Luovuttavat lumi ja jää toistaiseksi kuitenkin reilusti ennen kesäkuuta, vaikka huhtikuussa kärsivällisyys meinasi loppua. Lintujen laulusta tulee nauttia nyt, kun konsertit on kovimmillansa. Aikaisemmilta kesiltä olen oppinut, että juhannukselta jo vaimenee. Vihreys onneksi vielä pitkään lisääntyy ja syvenee.
On ollut huippu loppuviikko. Elämäni on juurikin sellaista, etten aamuisin arvaa, mitä olen iltaan mennessä saanut kokea. Hyvässä ja pahassa. Juuri nyt on helppo rakastaa olemassaoloa.
Oikein hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti